Kertalupa arkistot

Karmapa – Two Ways of Divinity

Elokuvan päähenkilöinä ovat kaksi pientä poikaa, jotka jakavat Karmapan valtaistuinta, joka on korkeimpana virka tibetiläisen buddhalaisuuden pääsuunnista ja kolmantena virassa Dalai Laman ja Panchen Laman jälkeen. Kuten Dalai Lama, Karmapa on sama sielu, joka jälleensyntyy jokaisessa viran seuraajassa, ja joka tunnistetaan enteiden, ennusmerkkien ja muiden merkkien avulla. Karmapa-linja on itse asiassa vanhempi kuin Dalai Laman, ja niiden merkittävyys on vaihdellut historian kuluessa siten, että jompi kumpi, Karmapa tai Dalai Lama, on ollut ensisijainen. Nykyisistä Karmapoista vain yksi asuu Tiibetissä, ja hänet tunnustaa Dalai Lama, mutta Kiinan hallinto kontrolloi häntä poliittisista syistä. Toinen Karmapa asuu New Delhissä, Intiassa, ja hänet valitsi pakolaisista koostuva tibetiläinen ryhmä. Elokuva on kuvattu Intiassa, Nepalissa ja Tiibetissä, ja siinä Dalai Lama toimii kertojana, tarjoten syvällisen hengellisen ja poliittisen näkemyksen miehitetyistä Tiibetistä.

Tunturin tarina

Elokuvan taustakertomus perustuu Antti Tuurin ajatukseen tuntureista nukkuvina jättiläisinä. Tämä on tarinan punainen lanka, joka kuljettaa katsojan läpi vuodenaikojen ja erämaiden kaikkina vuodenaikoina. Elokuvassa valkoiset eläimet kuten naali, lumikko, riekko ja tunturipöllö saavat suuren roolin. Muita keskeisiä ”näyttelijöitä” ovat mm. ahma, sopuli, vaivaishiiri, poro, kettu, karhu, lapinpöllö, haukat ja kotkat. Tarina kertoo kuhunkin eläimeen liittyvistä uskomuksista ja tarinoista mutta myös ihmisen suhteesta luontoon ja eläimeen.

Järven tarina

Järven tarina -elokuva vie katsojan Suomen luonnon ainutlaatuisimman aarteen, järviemme, saloihin ja myytteihin. Suomalaisenkulttuurin ja muinaisten uskontojen tarinat heräävät henkiin, kun pinnan alla oleva maailma avataan katsojille ensi kertaa tässä laajuudessa. Järven tarinassa kaikki kerrotaan veden kautta; selityksensä saavat niin maailman synty kuin veden äärellä ja alla elävät eläimet, kasvit ja hyönteiset. Vuodenajat vaihtuvat tarinoiden myötä, yli kuusi tuhatta vuotta järvien historiaa kerrotaan vanhojen suomalaisten tarujen, uskomusten

Julkaistu: 18 marraskuun, 2025

Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus

Harmaahapsinen Rölli ja nuori Juurakko-tyttö ovat ystävystyneet huomattuaan, että heitä yhdistää samanlainen tausta. He molemmat ovat aikoinaan tippuneet taivaalta pienissä nyyteissä. Rölli putosi vanhan variksen nokasta ja Juurakko tipahti haikaralta. Kumpikaan heistä ei tiedä, mistä he tarkalleen ovat tulleet ja mihin he alun perin olivat matkalla. Yllättäen Rölli ja Juurakko saavat kuulla uskomattoman uutisen: jossain kaukana, vuorten, metsien ja meren toisella puolella, on paikka nimeltään Kaikkien Aikojen Alku. Sieltä haikarat lähtevät aina viemään pieniä vauvoja nyyteissään uusiin koteihinsa. Röllin ja Juurakon uteliaisuus herää. Ystävykset heittäytyvät yhteiseen seikkailuun ja lähtevät matkalle kohti Kaikkien Aikojen Alkua. He ylittävät lumihuippuisen Ikivuoriston, samoavat läpi satumaisen Ikimetsän ja lämpöä väreilevän Ikiaavikon. He purjehtivat kaarnalautalla valtavien Kelluvien kallioiden ohi ja löytävät tiensä sinisenä välkehtivälle Loputtomalle merelle.

Neljä elementtiä – maa, vesi, ilma, tuli

Neljä Elementtiä – maa, vesi, ilma, tuli on matka ja dokumentti neljään klassiseen elementtiin elokuvan neljän päähenkilön kautta. Ihmisistä äärimmäisten kokemusten ja suoritusten takana. Elokuvan päähenkilöt: Vesi / Johanna Nordblad, suomalainen vapaasukeltaja, taiteilija ja graafikko. Maailman parhaita naisvapaasukeltajia, jolla myös maailmanennätys vapaasukeltamisessa jään alla. Tuli / Pako Rivas, espanjalainen pelastus- ja palomies, joka toimii vapaaehtoisena pelastajana katastrofialueilla sekä mm. Välimerellä pakolaisia avustavana pelastajana. Ilma / Philipp Halla, itävaltalainen base-hyppääjä, speed gliding specialisti sekä keksijä/yrittäjä. Maa / Georg Zagler, itävaltalainen geologi ja luolatutkija sekä luolapelastaja. Kartoittanut Euroopan suurinta luolaverkostoa Untersbergin sisällä ja osallistunut vaikeisiin pelastustehtäviin

Optical Sound

Soittavatko koneet musiikkia? Onko eroa pistejäljittimen ja levylautasen välillä? Optical Sound, Taanilan vuoden 2005 laajakuvan tulkinta [Käyttäjän] brutalistisesta ääniteoksesta vanhoille tulostimille, kuvaa laitteita, jotka ratkoavat yhdessä vaakasuunnassa pysähtyneessä sinfoniassa, mustesuihkutulostimien toistuvasti mustentavan saman alueen sivulla. Tämän elokuvan ytimessä ei ole ihmisen ja koneen hämärtyminen, vaan tilojen hämärtyminen, joita kumpikin on perinteisesti ollut velvoitettu miehittämään. Me katoamme datavirroihimme, jotka ovat kaikkialla ja ”ei missään” samaan aikaan. (Ken Hollings)