Leijonakuningas

Disneyn menestyneimpiin ja rakastetuimpiin klassikkoelokuviin lukeutuva Leijonakuningas on nuoren leijonanpentu Simban kasvutarina. Löyhästi William Shakespearen Hamletiin pohjautuvassa tarinassa Simba menettää isänsä traagisesti ja ajetaan syyttömänä maanpakoon, isän kuolema omallatunnollaan. Pakomatkallaan Simba tutustuu villisika Pumbaan ja mangustien heimoon kuuluvaan Timoniin, jotka ottavat nuoren leijonanpojan hoiviinsa ja kasvattavat tästä nuoren aikuisen omalla, huolettomalla tavallaan. Simba ei kuitenkaan voi unohtaa mennyttä, ja kohdatessaan lapsuudenystävänsä Nalan on Simban tehtävä päätös kotiinpaluusta ja menneiden tekojen sovittamisesta.

Huolimatta siitä, että Leijonakuningas on animaatio-musikaali, käsittelee elokuva vakavia teemoja kuten läheisen kuolemaa, syyllisyydentuntoa, oikeudenmukaisuutta ja menneisyyden kohtaamista yllättävän suorasti ja aidosti. Elokuvan musikaaliosuudet tuovat elokuvaan keveyttä ja huumoria, ja kokonaisuudessaan elokuva käsittelee teemoja lempeän opettavaisella otteella.

Elokuvan päähahmo Simba on nuori ja kokematon – ja ennen kaikkea innokas kokeilemaan rajojaan. Hyväsydäminen isä Mufasa ohjaa ja kasvattaa poikaansa vankalla mutta lempeän isällisellä otteella, ja äiti Sarabi toimii huolehtivaisena äitihahmona. Isän ja pojan suhde nousee elokuvan keskiöön, ja elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla korostuu Simban kasvutarina ja matka isänsä paikalle savannin kuninkaaksi. Kokemattoman Simban hahmo tarjoaa hyvän roolimallin maailmaa vielä pohtivalle nuorelle katsojalle. Simban kautta katsoja voi pohtia niin vanhemmuutta ja ystävyyttä kuin oikeudenmukaisuutta ja hyvän ja pahan olemusta.

Elokuvan yksioikoisina pahiksina esitetään Simban setä Scar sekä tämän alamaiset, pahamaineiset hyeenat. Scar toimii elokuvan katalysaattorina aiheuttaen Simban isän, oman veljensä, tapaturmaisen kuoleman sekä Simban karkottamisen. Scar janoaa valtaa mutta saavuttaa sen ainoastaan pettämällä oman perheensä ja laumansa. Scar ajaa omaa etuaan, ja on valmis pettämään jopa alamaisensa oman nahkansa pelastaakseen. Vaikka Scarin tekoja ei sen enempää selitellä, on tämän vallanhimoinen ja itsekeskeinen hahmo ennen kaikkea traaginen, ja laittaa pohtimaan hyvän ja pahan olemusta.

Nykyanimaatioista tutut lukuisat, nopeasti vilahtavat sivuhahmot, vauhdikkaat toimintakohtaukset ja verbaalisen näpsäkkä dialogi on karsittu elokuvasta, ja jäljelle jää selkeä ja helposti seurattava kasvutarina. Elokuva etenee rauhallisella tahdilla kohtauksesta toiseen, mikä antaa tilaa elokuvan teemojen pohtimiselle. Ennen kaikkea Simban saamat elämänohjeet niin omalta isältään kuin uusilta ystäviltään Timonilta ja Pumbalta tarjoavat eväitä elämään niin nuoremmille kuin vanhemmille katsojille.

Huom! Elokuvassa on muutamia kohtauksia, jotka saattavat pelottaa ja ahdistaa nuorimpia katsojia (mm. Simban isän Mufasan kuolema ja Simban kohtaamiset Scarin kanssa). Kohtaukset eivät kuitenkaan ole pitkäkestoisia, ja niitä seuraa aina rauhallisempi, kevyempi jakso. (Lähde Media-avain.fi)